Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

3. Haaveillen haahuilen

Astoria heräsi kirkkaaseen valoon, joka paistoi tuon suljettujen silmäluomien läpi häiritsevästi. Nainen haukotteli ja nousi istumaan hieroen silmiään. Katsellessaan ympärilleen hän näki Theon olevan vielä unessa, mutta Killian oli jo pakannut tavaransa ja istui nyt kivipaaden päällä raaputellen sen pintaa linkkuveitsellään.
“Huomenta”, Astoria toivotti hiljaa ja nousi ylös, varoen herättävänsä Theon. Hän tyhjensi saappaansa hiekasta ja veti ne jalkaansa tallustellen Killianin luo.
“Jos kävelemme samaa vauhtia kuin tänään, olemme illalla Midare Cityssä”, Killian ilmoitti ja sujautti linkkuveitsen takaisin taskuunsa. Astoria nyökkäsi ja hilautui istumaan kivipaadelle katsellen nuotiota, jonka mustuneista jäänteistä kohosi hiljalleen ohut savukiehkura. Theo kääntyili levottomasti paikallaan, joten hän heräisi varmasti pian. Astoria tuijotti horisonttiin huomaamatta Killianin tutkailevan häntä tiiviisti.
“Ne satuttivat sinua”, Killian sanoi yhtäkkiä. “Aavikkorosvot.” Astoria kohotti kätensä kaulalleen ja sävähti hieman. Hän ei ollut muistanut koko haavaa.
“Se on vain pintanaarmu”, Astoria vähätteli.
“Anna kun katson”, Killian pyysi ja Astorian nyökättyä kohotti tämän leukaa varovasti sormellaan, tutkaillen haavaa. Astoria puristi silmänsä kiinni ja värähti Killianin viileän kosketuksen alla. Mies loikkasi alas kivipaadelta, haki repustaan puhtaan nenäliinan ja kaatoi siihen juomapullostaan vettä, palaten sitten takaisin. Hän pyyhki kuivuneen veren haavan alapuolelta ja reunoilta, tutkien sitä sitten tarkasti.
“Olet oikeassa, se on ihon pinnassa. Sen pitäisi parantua normaalisti”, Killian ilmoitti ja tiputti likaisen nenäliinan maahan haudaten sen hiekkaan. Astoria katsoi häntä moittivasti muttei jaksanut alkaa valittaa. Nainen hypähti alas kivipaadelta ja marssi Theon luo, tökäten tätä terävästi kylkeen.

“Mmmitä nyt”, mies ynähti unisesti.
“On aika nousta”, Astoria komensi. “Olemme täällä pian vielä huomennakin.” Theo murahti ja käänsi kylkeä, mutta kun Astoria tökkäsi häntä vielä toisen kerran, mies suostui nousemaan ylös. Astoria kääri makuupussit ja ojensi ne takaisin Killianille, joka tunki ne rinkkaansa. He keräsivät muut tavarat ja Theo potki hiekkaa vielä heikosti savuavan nuotion päälle. Astoria muisti Luciferin ja päästi Bagonin ulos pallostaan, toivoen sen olevan paremmalla tuulella kuin eilen. Hän oli väärässä; otus murjotti edelleen ja vaappui hautojen lomassa yrittäen tuon tuostakin purra kiveä. Kolmikko heilautti reput selkäänsä ja olivat jo valmiina lähtöön, kun Lucifer päästi rääkäisyn ja Astoria riensi katsomaan. Bagonin edessä oli soikea, valkoinen muna, jossa oli vaaleanvihreitä, haaleita laikkuja. Astoria kyyristyi munan viereen ja kokeili sen sileää pintaa varovasti. Lucifer tökkäisi munaa kuonollaan ja Astorian ihmeeksi ei yrittänyt purra sitä. Astoria nosti munan syliinsä ja palasi Theon ja Killianin luo, Lucifer seuraten kannoillaan.

“Missä se oli?” Theo kummasteli. Astoria näytti paikan muille ja he kaikki kolme olivat samaa mieltä; muna ei ollut ollut siinä illalla heidän saapuessaan. Astoria otti repustaan mukaansa ottaman villapaidan, kietoi munan tiiviisti siihen ja laittoi sen takaisin reppuunsa. Se oli varmastikin pokemonin muna, eikä sitä voinut yksin kuumaan autiomaahankaan jättää. He jatkoivat eteenpäin aavikolla ja Astoria antoi Luciferin olla vapaana, sillä Bagon pysytteli lähellä ja pysyi vauhdissa mukana jokseenkin lyhyistä jaloistaan huolimatta.

“Mitä varten te Midare Cityyn olette matkalla?” Killian kysyi ja Theo katsoi Astoriaan varoittavasti, kuin sanoen, ettei mustahiuksiselle kannattaisi kertoa kaikkea. Astoria vähät välitti ja kertoi Killianille siepatusta pikkusiskostaan ja siitä, kuinka hänestä oli tullut ilmi näköhavainto. Theo pudisti päätään huomaamattomasti. Häntä ärsytti, kuinka nopeasti Astoria luotti muukalaiseen. Hän oli saattanut pelastaa heidät rosvoilta, mutta Kaislan nykytilanteen huomioon ottaen muukalaisiin ei kannattaisi luottaa heti ensitapaamisen jälkeen. Iästään huolimatta Astoria oli vielä ilmeisesti naiivi kuin mikä.

Aurinko nousi yhä korkeammalle haalean sinisellä taivaalla ja kuumensi hiekan niin, että Astoria tunsi lämmön kenkiensä läpi. Häntä huolestutti, että Lucifer polttaisi jalkansa, mutta Bagon ei näyttänyt välittävän lainkaan. Ehkäpä sen nahka oli paksumpi kuin Astorian saappaat eikä se edes tuntenut lämpöä. Lucifer käyttäytyi kummallisesti - se pysytteli aivan Astorian kannoilla ja tuon tuostakin loikki ylöspäin yrittäen saada Astorian repusta kiinni. Joka kerta kun Astoria pysähtyi, Bagon törmäsi hänen pohkeisiinsa ja nousi päättäväisesti ylös jatkaen vaappumista eteenpäin. Se oli selkeästi paremmassa kunnossa eikä näyttänyt merkkejä kivusta. Heidän jälkeensä hiekkaan jäävät jalanjäljen pyyhkiytyivät nopeasti pois, kun tuuli kuljetti hiekkaa niiden yli. Aavikolla oli yllättävän hiljaista, eivätkä he olleet törmänneet rosvoihin toista kertaa.

“Aih!” Astoria yhtäkkiä älähti. Jokin pieni, oranssi ja pörröinen oli muksahtanut päin naisen ohimoa. Astoria hieroi päätään ja vilkuillen ympärilleen ja yritti saada selvää, mikä häneen törmännyt otus oli oikein ollut. Theo ja Killian katselivat kummissaan oranssia palleroista, joka viuhui kolmikon ympärillä ristiin rastiin kuin karannut, sekaisin mennyt raketti. Vaikka se erehdyttävästi eloon herännyttä tennispalloa muistuttikin, sitä se ei ollut. Killian ojensi kätensä ja nappasi otuksen ilmasta. Astoria riensi katsomaan.

“Se on Starly”, Theo tajusi ensimmäisenä. Pikkuinen lintupokemon mahtui Killianin nyrkkiin varsin hyvin eikä näyttänyt epätyytyväiseltä olotilaansa; sen sijaan se räpytteli suuria silmiään, sirkutti iloisesti ja heilutteli pieniä tikkujalkojaan. Killian löysäsi otettaan hieman ja asetti tipusen kämmenelleen valmiina nappaamaan sen uudestaan kiinni, jos se lähtisi taas suihkimaan omille teilleen. Starlyssä oli jotakin omituista; sen höyhenpeite ei ollut ruskea vaan kirkkaanoranssin ja valkoisen kirjava. Starlyllä oli pieni terävä nokka ja se röyhisti rintaansa ja pörrötti höyheniään kolmikon tarkkaillessa sitä kummastuneesti.
“Miksi ihmeessä se on tuon värinen”, Astoria sanoi hämmentyneenä ja kääntyi Theoon olettaen tämän tietävän tästä kaiken, olihan hän pokemontutkija.
“En ole törmännyt tällaisiin urallani ennen”, Theo vastasi. “Sillä on luultavasti geeneissään mutaatio, joka aiheuttaa erikoisen värin, tai sitten se on vain joutunut pesukoneeseen väärän väristen vaatteiden kanssa.”
Astoria naurahti ja otti otuksen Killianin kädeltä. Otus oli pudota Astorian kämmeneltä, kun se hyppi innoissaan tasajalkaa ja sirkutti ylpeästi. Astoria kyyristyi ja näytti otusta Luciferille, toivoen sen reagoivan Starlyyn yhtä hyvin kuin tuntemattoman pokemonin munaan. Sen sijaan Luciferiä tuntui ärsyttävän lintusen alituinen viuhtominen ja sirkutus, ja Bagon haisteli sitä nyrpeästi yrittäen sitten puraista lintua. Ehkä se kaipasi aamupalaa. Starly hypähti taaksepäin, kallisti päätään ja hohti hetken keltaisena, vapauttaen sitten pienen salaman suustaan kohti Luciferiä. Bagon ärjähti raivostuneena ja Astoria nousi äkkiä seisomaan, mutta Starly ei tästä pitänyt ja nousi lentoon alkaen suihkia Luciferin pään ympärillä härnäten.

“Se haluaa otella, Astoria”, Theo huomautti. “Luciferille ei varmasti harjoittelu pahaa tekisi.” Astoria nyökkäsi Theon olevan oikeassa ja tajusi sitten, ettei tiennyt, mitä hyökkäyksiä Bagon osasi. Hän kaivoi vikkelästi naarmuisen pokedexin esiin, osoitti Bagonia ja painoi nappulaa. Näytölle ilmestyi haaleaa tekstiä ja Astoria selasi alaspäin.
“Rage, Bite. Vain kaksi?” hän luki hieman pettyneenä, mutta saadessaan Luciferilta raivostuneen mulkaisun hän hiljeni. Theo ja Killian perääntyivät hieman ja jättivät heille tilaa. Astoria osoitti vielä Starlya ja näki, että se oli sukupuoleltaan poika ja osasi monta hyökkäystä, joiden nimet eivät sanoneet naiselle mitään. Hän tunki naarmuisen dexin takaisin taskuunsa.
“Okei, Lucifer, ööö… käytä Ragea!” Astoria huudahti ja Bagon päätti vaihteeksi totella. Se hyökkäsi iloisesti sirkuttavaa Starlya kohti ja pukkasi sen kivikovalla päällään muutaman metrin päähän. Otus nousi lentoon ja päätti käyttää uudestaan salamahyökkäystään, jonka Theo oli tunnistanut Thunder Shockiksi. Se ei näyttänyt hirveästi Bagonia häiritsevän, joskin ärsytti sitäkin enemmän. Lucifer ei jaksanut odotella tietämättömän kouluttajansa käskyä ja käytti uudestaan Ragea, jonka seurauksena Starly pääsi taas auraamaan hiekkaa. Oranssi lintu nousi uudestaan lentoon ja syöksyi kohti Bagonia Quick Attackin avulla.
“Lucifer, Bite!” Astoria huudahti ja lohikäärmeenpoikanen syöksähti lintua vastaan ja haukkasi sen suuhunsa. Starly oli niin pieni, että se mahtui Luciferin suuhun lähes kokonaan. Astoria riensi kaksikon luokse ja meinasi ensin torua Luciferiä, mutta tajusi sitten, millaisia ristiriitaisia signaaleja se aiheuttaisi. Itsehän hän oli sitä käskenyt puremaan. Sen sijaan hän kumartui lohikäärmeen viereen ja ojensi kätensä. Lucifer pudisti päätään posket pullottaen, murjottavan näköisenä.
“Lucifer, anna se tänne”, Astoria komensi tiukasti ja Lucifer luovutti, yskäisten kostean, pörröisen oranssin palleron Astorian kämmeneen. Hetken Starly näytti hämmentyneeltä, mutta hyppäsi sitten pystyyn pörröttäen sulkiaan parhaansa mukaan ja liversi kimeästi Bagonille. Lucifer näytti siltä, että halusi syödä typerän otuksen uudestaan. Astoria huokaisi ja puristi Starlyn nyrkkiinsä, haki repustaan tyhjän pokepallon ja kopautti sillä lintua päähän. Pallo imaisi otuksen sisäänsä ja keikkui Astorian kädellä hetken, kunnes napsahti ja sulkeutui.

“Noh, pyydystit itsellesi sekopäisen Starlyn”, Killian naurahti sarkastisesti. “Voisimmeko mahdollisesti nyt jatkaa matkaa?” Kolmikko jatkoi vaeltamista kohti Midare Cityä. Astorian askel oli kevyt ja joustava ja hän hyräili iloisesti. Nainen oli riemuissaan ensimmäisen ottelunsa ja nappauksensa jälkeen, ja yritti pohtia Starlylle nimeä. Se oli selkeästi erikoinen tapaus, ja tarvitsi erikoisen nimen. Pitkään eri yhdistelmiä päässä pyöriteltyään Astoria päätyi nimeämään sen Kyoksi.

Yamask Desert saattoi olla kaunis paikka, mutta kuka tahansa alkaisi pikkuhiljaa saada tarpeekseen loputtomasta hiekasta käveltyään autiomaassa kaksi päivää. Astoria huomasi vaipuvansa omiin ajatuksiinsa tuon tuostakin ja kävelevänsä eteenpäin ympäristöään huomioimatta. Theoa hiljaisuus ei haitannut, vaan mies näytti edelleen olevan kiinnostunut tuon tuostakin hiekasta kurkistavista Sandshreweistä, Trapincheista ja Hippopotaksista. Dyynien takaa leijui joskus aavemaisia Yamaskeja, jotka ihmiset huomatessaan perääntyivät takaisin piiloon. Killian ei myöskään näyttänyt häiriintyvän aavikon jatkuvuudesta, vaan hänen katseensa pysyi tiiviisti horisontissa, eikä Astoria osannut arvata, mitä mies oikein ajatteli. Lucifer vaappui edelleen Astorian perässä ja pysähtyi tuon tuostakin syljeskelemään oransseja höyheniä suustaan. Typerä tipu, tuo ajatteli.

Kun he olivat kiivenneet seuraavan dyynin päälle ja kurkistivat sen yli aikeenaan laskeutua alas toista puolta, he näkivät jotakin, mikä pysäytti heidät. Killian pudottautui makaamaan hiekalle ja Theo ja Astoria seurasivat esimerkkiä salamannopeasti. Astoria palautti Luciferin palloon ja hilautui hieman ylöspäin yrittäen nähdä dyynin yli. Alempana kulki noin kymmenen ihmisen letka, kaikkien kädet olivat köydellä sidottu yhteen. Heidän vaatteeinaan oli vain kellervä reikäinen kaapu ja jaloissaan heillä ei ollut mitään. Astoria näki miehiä, naisia ja jopa kaksi varsin nuoren näköistä, lähes lasta. Kaikkia yhdisti heidän kasvoillaan oleva epätoivoinen ilme. Letkan edessä oli kolme valkopukuista vartijaa, aivan kuin sen takanakin. Vartijoilla oli kypärät päässään ja käsissään he kantoivat pitkää harmaata konekivääriä. Lisäksi jokaisella näytti olevan veitsi vyötäröllään. Astoria puristi kätensä nyrkkiin nähdessään vartijan tökkäävän letkan takimmaista ihmistä kiväärinsä piipulla ja ärähtävän jotakin.
“Ne ovat vankeja”, Killian kuiskasi niin, että Astoria juuri ja juuri kuuli. “Yhdeksäs kuljettaa vankeja näin, olen nähnyt samankaltaisen letkan ennenkin.”
“Mutta tuohan on julmaa”, Astoria kuiskasi takaisin pystyen juuri ja juuri pitämään äänensä hiljaisena. Hän kuvitteli, kuinka paljon vankiparkojen jalkoja mahtoi polttaa hiekassa, joka poltti naisenkin jalkoja nahkasaappaiden läpi.
“Niin on”, Killian myönsi hiljaa. “Yhdeksäs ei kaihda keinoja.”
“Mutta sinullahan on Staraptor! Ja varmasti muitakin pokemoneja! Voisimme pelastaa heidät”, Astoria ehdotti epätoivoisesti.
“Oletko hullu?” Killian sähähti. “Niillä on konekiväärit! Edes pokemonit eivät mahda mitään parillekymmenelle niiden nahkaan tunkeutuvalle luodille.”
Astoria tajusi hänen olevan oikeassa ja oli siis pakotettu katselemaan, kuinka letka vankeja katosi seuraavan dyynin taakse vartijat perässään. Hetken kuluttua kolmikko uskalsi nousta seisomaan dyynin takaa.

Loppumatka sujui hiljaisissa tunnelmissa. Astoria kulki pää painuksissa, vain miettien, kuinka palavasti oli halunnut vapauttaa vangit. Oikeastaan nainen halusi vapauttaa koko Kaislan Yhdeksännestä, mutta tyhmäkin tajuaisi, ettei se olisi niin helposti tehtävissä. Midare Cityn häämöttäessä taivaanrannassa ja auringon hiljalleen laskiessa kolmikko ei vieläkään puhunut, vaan vaelsivat hiljaisuudessa hitaasti aavikosta savimaaksi muuttuvalla maaperällä kohti edessä näkyvää kaupunkia.

 

©2019 Hoitosivu Hypernova - suntuubi.com