Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

5. Vastarintaliike

Astoriaa väsytti valtavasti. Naisen askel laahasi ja tuo pakotti itsensä kävelemään, vaikka olisi vain halunnut käpertyä tienposkeen ja käydä nukkumaan. Killian ja Theo tuijottivat tyhjästi eteensä, kun kolmikko vaelsi pitkin Route 201:stä. Oli vielä hämärää, aamu oli niin aikainen. Auringon pilkistäessä taivaanrannan yläpuolelle Theo pysähtyi.
“Meidän kannattaisi nukkua hetki”, mies ehdotti väsyneesti. “Emme pääse pitkällekään jos laahustamme tätä vauhtia.” Astoria myöntyi saman tien ja he poikkesivat tieltä. Maasto oli kuivaa, lähes savannimaista, mutta onnekseen he löysivät Acaciajärveen johtavan pienen puron. Astoria huuhteli noen kasvoistaan, käsistään ja jaloistaan, ja pesi sitten saappaansa vedessä. Muutkin pesivät noet pois, joivat hieman ja asettuivat sitten pensaiden taakse makuupussien päälle makaamaan. Astoria jätti saappaansa kuivumaan pensaan päälle ja kävi makuulle, nukahtaen lähes saman tien nousevasta auringosta piittaamatta.

Heidän piti nukkua vain “hetki”, mutta aurinko ehti nousta jo kirkkaalle taivaalle ennen kuin Killian ensimmäisenä havahtui. Hän herätti muutkin ja Astoria vietti hyvän tovin venytellen. Taivaalla ei enää näkynyt savua, ja Killian epäili Midare Cityn palon sammuneen jo. Astoria tunsi mielialansa painuvan taas miettiessään kaikkia niitä kodittomaksi jääneitä ihmisiä. Hän veti sukat jalkaansa, puki kuivuneet nahkasaappaansa ja sitaisi hiuksensa poninhännälle, pois naamalta.
“Toivottavasti Yhdeksäs ei sentään estä heitä rakentamasta kaupunkiaan uudestaan”, Astoria mutisi. “Niillä ihmisillä on oikeus asuinpaikkaan.”
“Kaikki järjestyy varmasti”, Theo lohdutti. He päättivät jatkaa matkaansa ja Astoria päästi pokemoninsa ulos. Hän selitti tapahtuneen niillekin, vaikkei ollut varma ymmärsivätkö pokemonit häntä lainkaan. Kyo asettui Astorian olalle keikkumaan ja Lucifer vaappui tuttuun tapaansa heidän perässään. Route 201 oli tosiaan varsin samankaltainen koko reitin matkalta. Vaalea, halkeillut maa ja harva heinistä koostuva kasvillisuus ei erityisesti houkutellut matkailijoita. Edes pokemoneja Astoria ei nähnyt, vaikka tähyilikin ympärilleen reitillä. Killian mainitsi reitin saaneen “Kaislan tylsimmän reitin” arvonimen jo monta vuotta putkeen, eikä Astoria epäillyt lainkaan. Kouluttajia reitillä kuitenkin kulki, ainakin satunnaisesti. Kaikki tosin tulivat Marble Townista Midare Cityyn päin, toisin kuin he.


Hetken kuljettuaan Astoria näki maassa jotakin kummallista. Se oli soikea ja juuri Astorian löytämän erikoisen pokemonmunan näköinen, mutta pinnaltaan ruskean ja keltaisen kirjava, ja lisäksi sen pinnassa näytti olevan vihreitä lehtimäisiä ulokkeita. Lähemmäs päästyään Astoria tajusi, että se oli selkeästi pokemonmuna, jokseenkin erikoinen vain. Nainen kumartui sen viereen ja hipaisi sitä sormenpäillään varovasti. Samassa viereisessä pusikossa kahahti ja esiin loikkasi nuori, ei varmastikaan kahtatoista vanhempi poika, joka otti leveän haara-asennon ja huusi:
“Koskit siihen! Tämä tarkoittaa kaksintaistelua!” Astoria kallisti päätään hämmentyneenä ja poika näytti turhautuvan, kun nainen ei heti lähettänyt pokemonejaan matkaan. Theo tyrskähti taka-alalla naurusta pojan ilmeelle.
“Olen Cesar, etkä pääse ohitseni, ennen kuin ottelet kanssani”, poika vaati tylyllä äänellä. “Jos voitat, saat munan omaksesi. Jos minä voitan, on sinun lahjoitettava jotakin minulle.”
Astoria kuvitteli edelleen tämän olevan jonkinlainen vitsi, mutta poika ilmeisesti oli vakavissaan. Pidätellen nauraan nainen antoi Kyon olkapäältään Theolle ja kumartui Luciferin viereen.
“Haluatko otella tuota kummajaista vastaan?” hän kysyi lohikäärmeeltä, joka nyökkäsi vakavasti. Se selkeästi piti ottelemisesta - tai ehkä se vain käytti sitä kanavana ärsyyntymisensä purkamiseen. Bagon marssi eteen ja jäi odottamaan, että Cesariksi itseään kutsunut poika heittäisi ensimmäisen pokemoninsa peliin.
“Hei odota! Mitä minä saan, jos voitan?” Cesar kysyi ylpeästi, ja Astoria mietti hetken.
“Saat minun pokemonmunani”, Astoria vastasi varmana voitostaan. “En tiedä, mikä siitä kuoriutuu.” Cesarin silmissä kiilui ahneus ja tämä suostui, lähettäen ensimmäisen pokepallonsa matkaan. Sieltä ilmestyi esiin Jigglypuff - näitä Astoria oli nähnyt ennenkin. Pinkki palleroinen leijui hitaasti ilmassa tuijottaen Luciferiä tiiviisti vaaleansinisillä silmillään.

“Okei Jigglypuff, tee Disable”, Cesar käski ja Jigglypuff totteli samantien. Yhtäkkiä Bagon ei pystynytkään enää liikkumaan ja pinkki pallero leijui sen eteen hihittäen hiljaa.
“Tee Double Slap”, Cesar jatkoi. Jigglypuff mätkäisi Luciferiä pari kertaa oikein mojovasti ja Astoria ynähti tyytymättömänä. Hän oli luullut ottelun loppuvan lyhyeen, mutta ei näköjään.
“Lucifer, tee Solar Beam, pystyt siihen kyllä”, hän kannusti. Lucifer rimpuili hetken ja mursi sitten Disablen voiman, keräten saman tien auringon energiaa itseensä ja ampuen vahvan säteen Jigglypuffia päin. Se osui ja Jigglypuff lennähti kauemmas, mutta leijui sitten tyynesti hihittäen takaisin. Astoria ärähti turhaantuneena ja komensi Luciferin tekemään Biten. Helpommin sanottu kuin tehty, tuumi Bagon yrittäessään saada alati karkailevaa ilmapallopokemonia leukojensa väliin.
“Jigglypuff, lopeta leikkiminen ja tee Disable ja sitten Pound”, Cesar ärähti. Pinkki palleroinen kierähti ilmassa muutaman kerran, jähmetti Luciferin taas paikalleen, syöksähti sitten lähemmäs ja läjäytti  Luciferia mojovasti kuonoon. Astori vingahti pokemoninsa mukana ja kun Jigglypuff vain jatkoi mätkimistä, puri huultaan hermostuneesti. Onneksi Lucifer onnistui murtamaan Disablen ja sai Jigglypuffista kiinni, heilauttaen päätään ja jymäytellen palleroista toistuvasti maata vasten. Tumps, tumps, tumps, kuului kun Lucifer riepotteli Jigglypuffia, mutta lohikäärmeen ilo loppui lyhyeen. Jigglypuff käytti taas itsenäisesti Disablea, eikä Bagon enää jaksanut tapella täysin voimin vastaan. Harmistuneena Astoria palautti pokemonin palloonsa.
“Ai, etkö jaksakaan enää? Eikö pokemonilla riittäneet voimat?” Cesar härnäsi, mutta Astoria yritti olla välittämättä. Lucifer ei olisi pärjännyt otukselle enää kauaa, joten oli turhaa antaa sen pyörtyä.

“Kyo”, Astoria kutsui tuijottaen Cesaria murhaavasti ja oranssi Starly lensi innokkaasti sirkuttaen Jigglypuffia vastaan. Jigglypuff kikatti taas itsekseen, mutta Astoria ei odotellut.
“Kyo, Boomburst ja Quick Attack”, Astoria huudahti toivoen sydämensä pohjasta iskun osuvan. Starly lähetti sinisenvalkoisia ääniaaltoja jonossa päin pinkkiä palleroa ja syöksyi sitten niiden läpi edellä osuen keskelle Jigglypuffia. Ilmapallo lennähti kauemmas ja sai vielä peräänsä ääniaallot, jotka poksahtelivat sitä päin vingahdusten seuraamana.
“Disable”, Cesar aloitti vanhaa kuviotaan, mutta Kyo tiesi, mitä tehdä. Se syöksähteli edes takaisin niin, ettei Jigglypuff saanut siihen kestävää katsekontaktia, ja käytti sitten itsenäisesti Thunder Shockia pistäen palleron pois pelistä. Astoria kehui Kyoa käsiään innostuneesti taputtaen. Cesar palautti Jigglypuffinsa palloon ja heitti seuraavan kentälle. Punaisen välähdyksen seurauksena maahan ilmestyi Cacnea, pyöreähkö varsin huvittavan näköinen kaktuspokemon.
“Cacnea, tee Poison Sting”, Cesar karjaisi ja Cacnea iski käsistään violetteja myrkkypiikkejä kohti Astorian pokemonia. Astoria puristi kätensä nyrkkiin kun Kyo teki parhaansa väistääkseen piikit; kerrankin sen pieni koko oli hyödyksi. Kun yksikään piikki ei osunut, Astoria hurrasi ja huudahti seuraavan käskynsä:
“Discharge ja Tackle!” Kyon ladatessa itseensä sähköä ympäriltään Cacnea otti ohjat omiin käsiinsä ja keskityttyään hetken vihreä energiavirta leijui Kyosta Cacneaan. Absorb.
“Hyvä Cacnea”, Cesar hymyili omahyväisesti. “Needle Arm!” Kyo ehti kuitenkin vapauttaa sähkövirtansa ensin ja Cacnea paiskautui kauemmas pöllämystyneen näköisenä. Kyo syöksyi heti perään ja taklasi Cacnean ojaan, jossa kaktus kuitenkin alkoi mätkimään Kyoa piikkisillä käsivarsillaan.
“Kyo tule pois sieltä”, Astoria voihkaisi lintusen rääkäistessä. Se onnistui lepattelemaan pois Cacnean ulottuvilta ja lensi pörrösulkaisena takaisin Astorian luokse. Cacneakin ryömi ojasta raivostunut ilme naamallaan.
“Cacnea, Leer!” Cesar komensi, mutta hänen pokemoninsa oli liian raivoissaan kuunnellakseen. Se ei totellut vaan marssi kohti Kyoa - joka ei enää jaksanut lentää vaan laskeutui maahan - kohti pahaenteisesti.
“Sand Attack! Needle Arm! Absorb!” Cesar kiljui käskyjä, mutta Cacnea oli kuin kuuro alkaessaan mätkiä Kyoa paksuilla käsivarsillaan, kuuntelematta Cesaria lainkaan. Kyo yritti nokkia takaisin, mutta sitä monta kertaa isompi pokemon sai pikkuisen pian pökräämään ja Astoria palautti sen raskain mielin takaisin palloonsa.
“Hah! Minä voitin! Annapa se muna tänne” Cesar komensi omahyväinen ilme naamallaan, ja Astoria huokaisi epätoivoisesti.

“Pst”, Killian kuiskasi aivan hiljaa, niin että Astoria juuri ja juuri kuuli. Hän kääntyi miestä kohden - tämä iski silmää ja heitti sulavasti pokepallon Astorialle.
“Hei, et sinä saa enää yrittää”, Cesar raivostui. Pikkuhiljaa Astorian mieleen valkeni, mitä Killian oli tarkoittanut ja hän virnisti.
“Et kertonut mitään sääntöjä etukäteen”, Astoria hymyili. “Et määrittänyt pokemonien määrää. Minulla on siis oikeus käyttää vielä kolmatta.”
“Mutta-” Cesar aloitti, hiljentyen kuitenkin Astorian päästäessä valtavan Staraptorin ulos pallosta. Se rääkäisi ja räpytti siipiänsä muutaman kerran, tuijottaen Cacneaa ja Cesaria murhaavasti. Cesar näytti harkitsevan hetken. Poika kurotti kohti erikoista munaa tien keskellä, mutta Staraptor naksutti nokkaansa uhkaavasti ja tepasteli lähemmäs.
“Ei sitten!” Cesar rääkäisi ja nappasi Cacneansa pinkoen heidän ohitseen ja ottaen jalat alleen. Staraptor näytti tyytyväiseltä itseensä ja Killian taputti sen nokkaa tyytyväisesti, palauttaen linnun sitten palloonsa.
“Kiitos, Killian”, Astoria hymyili miehelle, joka vain kohautti olkiaan. Nainen kävi hakemassa omituisen pokemonin munan tieltä ja siveli sen pintaa varovasti. Se oli karhea, toisin kuin edellinen, jonka he olivat löytäneet autiomaasta. Astoria laski reppunsa maahan, otti toisen munan pois ja kietoi omituisen munan huppariinsa, tunkien sitten kummatkin takaisin. Jotakin noiden kuljettamiseksi olisi keksittävä - vaatteisiin kääriminen ei loppujen lopuksi kantaisi pitkälle. Astoria heilautti reppunsa takaisin selkäänsä ja hymyili matkakumppaneilleen.
“Jatketaanko sitten?”

Loppumatka Marble Towniin sujui rauhallisesti, ilman haasteita tai vastoinkäymisiä. Kaupunki oli pienempi ja tavanomaisempi kuin Midare City, joskin Marble Cityssä talojen seinät olivat savesta tehdyt.
“Ainakaan ne eivät pala yhtä helposti”, Theo vitsaili, ja Astoria mätkäisi tätä olkapäähän mulkaisun kera. Kaupungissa oli ensimmäinen salipäällikkö, ja jännitys tuntui jo kutinana Astorian vatsassa, mutta hän oli päättänyt kouluttavansa pokemonejaan ensin vähän enemmän ja haastavansa salin vasta sitten. Päivä ei ollut vielä pitkällä, joten tekemistäkin varmasti löytyisi. Käytyään pienessä Marble Townin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa syömässä lounasta Astoria päästi pokemoninsa vapaiksi ja päätti, että olisi parasta käydä pokemonkeskuksessa varmuuden vuoksi. Marble Townin keskus oli lähes identtinen Acacia Townin keskuksen kanssa, niinkuin oli tämän keskuksen hoitaja Joykin verrattuna Acacia Townin Joyhin. Astoria oli aina miettinyt, oliko hän yksi ja sama ihminen, mutta oli sittemmin päätynyt vain uskomaan heidän olevan klooneja. Ei pistävään samannäköisyyteen muutakaan selitystä ollut. Hoitaja paransi Luciferin ja Kyon, minkä jälkeen Astoria, Theo ja Killian jäivät harhailemaan kaupungille.

Jonkin aikaa kadulta toiselle haahuiltuaan, he osuivat pienelle keskustorille, jonka keskellä oli pieni suihkulähde. Kolmikko istahti sen kiviselle, viileälle reunukselle. Taivaalla oli ohut, harmaa pilviverho, ja sää oli selkeästi viileämpi kuin reitillä ja Midare Cityssä oli ollut. Keskustorilla ei ollut paljoa vipinää. Toisella puolella kiviaukeaa kulki harmaahapsinen mummo, joka kantoi kahta kauppakassia käsissään, ja Astorian katsellessa hänen otteensa lipesi ja toisen kassin sisältö levisi pitkin kiviä. Astoria pomppasi pystyyn ja harppoi auttamaan.
“Oi kiitos, nuori nainen”, mummo kiitteli kun Astoria keräsi maitotölkit, säilykkeet ja omenat kiviltä ja auttoi häntä laittamaan ne takaisin muovikasseihin. “Varsin ystävällistä.”
“Ei se mitään”, Astoria hymyili. “Totta kai minä autan.” Theo ja Killian olivat seuranneet häntä ja seisoivat nyt kiusaantuneesti Astorian takana.
“Tulkaa mukaani, tahdon kiittää sinua jotenkin”, mummo kehotti virkeästi. “Tulkaa nyt! Tulkaa.” Astoria vilkaisi Theoon hämmentyneesti, ja miehet vain kohauttivat olkiaan yhtä aikaa. Astoria päätti kuitenkin seurata herttaista vanhaa mummoa, joka näytti niin innokkaalta näyttämään heille jotakin.

Hetken kaupungilla risteiltyään nelikko päätyi hieman repsahtaneen näköisen rakennuksen takapihalle. Mummeli käveli yllättävän nopeasti ja oli virkeä kuin mikä, vaikka olikin ulkonäöstään päätellen jo eläkkeellä. Astoria vilkuili välillä Theoon kuin kysyen, mitä tehdä, mutta Theo ei tiennyt mitä oikein tapahtui sen paremmin kuin nainen itsekään. Mummo halusi näyttää heille jotakin, ja päättäväisyydestään päätellen hänelle ei kannattanut vastaan sanoa.
Rakennuksen pihalla oli rapistunut maakellari, jonka oven mummo nyt avasi. Astorian silmät levisivät kummastuksesta ja hän ehti jo käydä mielessään kaikki mahdolliset vaihtoehdot moottorisahamurhaajamummosta huumediileriin, kunnes mummo hymyili iloisesti.
“Älkää huolehtiko! Uskokaa pois, haluatte nähdä tämän”, hän hymyili iloisesti ja kipitti edellä. Astoria kaivoi Luciferin pallon taskustaan ja piteli sitä valmiina päästämään pokemonin ulos saman tien, jos jotakin kummallista tapahtuisi. Killian oli tehnyt samoin ja Theo piti kädessään pientä taskulamppua, joka tuon vyön lenkistä aina roikkui. Kellarissa oli pimeää, mutta mummeli naksautti seinästä valot päälle ja kattoon syttyi värisevä kuvun sisällä oleva hehkulamppu. Astoria odotti näkevänsä verijälkiä seinillä ja valkoista jauhetta lattialla, mutta näkikin sen sijaan vain tyhjän, tavallisen kellarin. Mummo hymyili iloisesti ja veti lattiassa olevan lattialuukun auki.
“Teidän jälkeenne”, vanhus naurahti ja Astoria pudisti päätään raivokkaasti. Mummo naurahti tuon ilmeelle.
“Olkoon sitten. Viimeinen laittaa luukun kiinni”, hän totesi ja livahti yllättävän sukkelasti kauppakasseineen alas, kiiveten kolinasta päätellen tikkaita. Astoria vilkaisi Theoon tukea hakeakseen ja kiipesi itsekin luukusta alas, puristaen metallitikkaita rystyset valkoisina. Theo ja Killian tulivat perässä ja Astoria kuuli luukun sulkeutuvan kumahduksen kera.

Hiljaista tässä maanalaisessa loukossa ei kuitenkaan ollut. Astoria kuuli puheensorinaa, jonkinlaisen videopelin ääniä, kahvinkeittimen porinaa ja naurua. Kummastuneena hän loikkasi alas tasaiselle maalle ja katseli ympärilleen. He olivat tulleet kellaria tai viemäriä muistuttavaan suureen huoneeseen, jota valaisivat seinillä kynttilät ja katossa muutama värisevä hehkulamppu. Huoneen toisessa päässä oli sohva ja sen edessä televisio. Sohvalla istui muutamia nuoria, ja heillä oli peliohjaimet käsissään - sieltä äänet siis tulivat. Sivulla oli pieni keittiö, jääkaappi ja liesi, ja pöydällä oli kahvinkeitin. Toisella puolella luolaa oli lattiaan liidulla piirretty täyskokoinen kenttä, ilmeisesti pokemonotteluita varten. Tilassa oli myös muutama kaappi ja pieni ovi jonka Astoria oletti johtavan kylpyhuoneeseen. Kokonaisuudessaan Astoria arveli, että huoneessa oli noin 30 aikuista, nuorta ja jopa muutama pieni lapsi.
“Mikä paikka tämä oikein on”, Astoria hämmentyi Theon ja Killianin tiputtautuessa hänen viereensä ja katsellen tapahtumia suurin silmin. Mummo hymyili ylpeästi katsellen ihmisiä.
“Tämä on Kaislan ainoa vastarintaliike”, mummo esitteli ylpeästi. “Me olemme ainoita koko Kaislassa, jotka uskaltavat avoimesti vastustaa Yhdeksättä.”
Astorian mielessä myrskysi. Ihmiset ympärillä luolaa nousivat ylös ja tulivat hitaasti heidän luokseen kysyvät ilmeet kasvoillaan.
“Minun nimeni on Amary”, mummeli esitteli hymyillen lämpimästi.
“Olen Astoria, tässä on Theo ja tuo on Killian”, Astoria totesi hämmentyneenä ja kätteli Amarya, niinkuin Theo ja Killiankin. Vastarintaliike? Astoria oli luullut, ettei kukaan koko Kaislassa uskaltanut vastustaa Yhdeksättä, mutta oli ilmeisesti ollut väärässä. Amary esitteli ihmisiä ympärillään, mutta nimet unohtuivat sitä mukaa kun Astoria niitä kuuli.
“Tahtoisitteko teetä? Tai kenties kahvia?” Amary touhotti kipittäen keittiön luokse ja ottaen kahvipannun liedeltä. Astoria myöntyi teehen ja Amary ilahtui kaataen mukiin teetä ja tarjoillen pöytään myös kuivakakkua. Ihmiset hajaantuivat taas omille teilleen ja videopeli jatkui kiinnostuksen tuntemattomia kohtaan laantuessa. Kolmikko istui pöytään Amaryn seuraksi. Kuivakakku oli kuin kiveä yrittäisi pureskella, mutta Astoria järsi sitä kohteliaasti yrittäen peittää irvistyksensä.
“Kuinka kauan tämä on ollut pystyssä?” Killian kiinnostui katsellen luolan kivistä kattoa. Amary hymyili miehelle lämpimästi.
“Vasta muutaman kuukauden”, hän kertoi. “Tavoitteemme on värvätä lisää porukkaa riveihimme ja katsoa sitten, mihin pääsemme. Koko Kaisla pelkää Yhdeksättä ja pienellä rohkaisulla uskon, että tilanne on vielä korjattavissa.” Nainen viittoi ihmisiin ympärillään. “He kaikki olivat kodittomia ja yksin, ennen kuin otin heidät siipieni suojaan. Me olemme yhtä suurta perhettä, ja perhesiteitä ei mikään voi rikkoa.” Astoria hymyili pehmeästi kuullessaan sanat, joita äitikin usein käytti. Perhe oli tärkeintä, mitä meillä vain oli.
“Vaikutat juuri sellaiselta nuorelta naiselta, jota tarvitsemme”, Amary sanoi Astorialle silmät palaen intohimoisesti. “Olet rohkea ja riensit auttamaan minua saman tien nähdessäsi hädän. Tahtoisitko liittyä riveihimme, ystäväsi tietenkin myös?”

Astoria hämmentyi pyynnöstä. Toivoihan hän tietenkin Kaislan vapautuvan Yhdeksännen vallan ja diktatuurin alta, mutta tosi tilanteen tullessa naista karmi edes pelkkä ajatus. Ei hänestä tällaiseen olisi - ei Astoria ollut vielä valmis.
“Saanko miettiä hetken?” nainen pyysi ja Amary nyökkäsi.
“Totta kai”, hän naurahti. “Tiedän, että tässä on paljon sulateltavaa. Aiotko haastaa salin Marble Cityssä ollessasi, vai oletko kenties koordinaattori?”
“Aion”, Astoria nyökkäsi hörpäten loput teensä. “Tiedätkö, missä sali sijaitsee? Ajattelin suunnata sinne huomenna.”
“Huomenna jo?” Theo kysyi varoittavasti. “Oletko varmasti valmis?”
“En ole ikinä valmis, jollen vain mene”, Astoria tokaisi tuijottaen teekuppinsa pohjalla olevia mustia teelehtiä. “Uskon, että Lucifer ja Kyo pystyvät siihen, varsinkin tämänaamuisen jälkeen.”
“Tiedän varsin hyvin, missä sali on”, Amary purskahti nauruun. “Sinä olet Marble Townin salissa parhaillaan.” Astoria kallisti päätään hitaasti, tajuamatta mitä Amary tarkoitti. Sitten hän käänsi päätään ja tosiaan, luolan toisella puolella oleva liidulla maahan piirretty kenttä saattoi tosiaan kelvata saliotteluihin… mutta täällä?
“Mitä?” Astoria sai ulos suustaan ja Amary hymähti huvittuneesti.
“Oikea salirakennus sortui vuosi sitten. Sen saviseinät eivät kestäneet rankkasateita ja tulvia, niinkun loput Marble Townin talot”, Amary kertoi. “Minä olen Marble Townin salipäällikkö, joten jos haluat haastaa salin, haastat minut.” Astorian silmät levisivät ja hän katsoi mummelia päästä varpaisiin. Eikö hän muka ollut jo eläkkeellä? Kuin ajatuksensa lukien Amary tuhahti ja kertoi, ettei suostunut luovuttamaan saliaan kenellekään muulle.

Vielä hetken juteltuaan Theo huomautti, että heidän kannattaisi jo palata takaisin maan pinnalle ennen yön pimeää. Amary hyvästeli kolmikon lämpimästi ja lupasi olla paikalla huomenna, jos Astoria vain haluaisi haastaa ensimmäisen salinsa. He kiipesivät rautatikkaita takaisin ylös, pois maakellarista ja rapistuneen rakennuksen pihalta, takaisin Marble Townin kaduille. He eivät millään onnistuneet löytämään majataloa, joten suuntasivat sen sijaan pokemonkeskukseen toivoen sieltä löytyvän yöpaikan. Keskuksessa yöpyminen oli sitä paitsi rutosti halvempaa kuin majatalossa, eikä kolmikolla erityisesti löytynyt rahaa tuhlattavaksi. Joy ohjasi heidät pieneen huoneeseen, joka ei ollut viihtyvyydeltään majatalon vertainen, mutta kelpasi hyvin yhdeksi yöksi. Muiden jo nukahdettua Astoria valvoi vielä pitkään tuijottaen ikkunasta ulos ja silitellen hajamielisesti Kyon pehmeää höyhenpeitettä, päässään pyörien ajatukset huomisesta koitoksesta Marble Townin salilla.

©2019 Hoitosivu Hypernova - suntuubi.com